tiistai 11. toukokuuta 2021

Terveiset valkuilta

Muistaako kukaan miltä pelijännitys tuntuu?

Meillä oli kauden ekat Laukaa Gamesit sunnuntaina, äitienpäivän kunniaksi. Keli vaikutti aurinkoiselta ja lämpimältä. Kaikilla oli odottava fiilis, että nyt päästään pelaamaan. 

Treeneissä ollaan valmistauduttu peleihin monipuolisin treenein. Ollaan käyty läpi erikoistilanteita, pallonhallintaa, tekniikkaa, prässäämistä jne. Ollaan menty tosi lujaa ja hikoillen. Mutta ei olla pelattu pitkään aikaan muita joukkueita vastaan. Ja se jännittää.

Se tunne, kun pelikamat on päällä, reppu olalla ja hypätään kotoa auton kyytiin. Matka kentälle tuntuu ehkä pitkältä tai hujahtaa nopeasti. Parkkipaikalla vilkaistaan kentälle, onko muita kavereita jo potkimassa? Reippaasti oman joukkueen luokse. Nappikset jalkaan ja pallo mukaan. Pian alkaa lämpät. Yhdessä sovitut lämmittelyliikkeet hoituvat kapteenien ohjauksessa. Valmentajat ottavat joukkueen koolle. Pallonhallintatreeni kolmella alueella. Valkut painottaa huolellisuutta ja tarkkuutta. Vessareissu ja takaisin kentälle. Kokoonpanot käydään läpi. Huikka juomapullosta.  Joukkue rinkiin. K-I-S-A, KISA!

Kaikkia jännittää, joitain varmasti enemmän. Myös meitä valmentajia jännittää mutta eri lailla kuin pelaajia. Jos ei jännittäisi niin peleillä ei kai olisi merkitystä. Mutta jos jännittää liikaa, ei pelaaminen onnistu. 

Mikä jännityksen sai aikaan sunnuntaina? Oliko edellisistä peleistä liian kauan? Oliko vastustaja ennalta liian kova, jopa mahdoton voitettavaksi? Saattoiko oma epäonnistuminen jännittää? Tai se että kentän laidalla oli pitkästä aikaa katsojia? Kun peli ei lähtenytkään toivotulla lailla liikkeelle ja hyvät maalipaikat menivät kerta toisensa jälkeen hukkaan?

Kävimme pelien välissä asiaa läpi ja tsemppasimme pelaajia. Ei haittaa, vaikka ollaan hieman häviöllä. Kyllä tämä tästä. Kun vain jaksatte luottaa itseenne ja kannustatte kaveria niin peli kyllä paranee. Ja niin myös kävi. Peliin päästiin paremmin kiinni ja saimme lisää hyökkäyksiä ja tiiveyttä puolustukseen. Sitten vastustaja teki muutaman maalin ja siitä emme enää päässeet yli. Illan kylmä vesisade ja tuuli ei auttanut yhtään. Vastus oli kova molemmissa peleissä mutta jännitys vei meistä kuitenkin voiton.

Meillä on hieno joukkue ja kaikki loistavia tärkeitä yksilöitä. Jokaista peliä lähdetään pelaamaan parhaansa mukaan, oli vastassa ketä vain. Satoi räntää tai oli paahteinen helle. Kun peli kulkee, ei tarvitse miettiä lopputulosta. Ei ole pakko voittaa eikä kaikkien tarvitse onnistua. Pärjäämme yhdessä joukkueena ja me valmentajat luotamme teihin pelaajiin. 

Ja silloin voimme huomata, ettei enää jännitä. Ei ainakaan niin paljon, että se haittaisi peliä. Ja se jännitys oikeastaan auttaa ja antaa hyvän latauksen kaikille. Ei tarvitse pelätä, että mokaa kun joukkue auttaa. 

Seuraaviin peleihin ollaan valmiina. Sitten ei enää jännitetä! Ei ainakaan niin paljon. Mennään rohkeasti joukkueena ja pidetään hauskaa! Tästä tulee huikee futiskesä!

Terveisin valkut




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti